Moikkamoi ja aurinkoista kesän alkua! Tänään on ollut ihanan lämmin, kesäinen päivä ja vein pyöräni huoltoon. Tästä huvista saan maksaa 40 euroa, mutta on se sen arvoista päästä pitkästä aikaa pyöräilemään :) Pyöräily on aina ollut mun mielestä mukavaa ja uskon saavani siitä itselleni ensimmäisen askeleen liikunnallisempaa elämää kohti. Ja tavoitepainoa kohti, tietenkin ;) Mun mielestä liikunnan pitää olla mukavaa, eikä sellaista hampaat irvessä hapottelua. Vaikka hampaat irvessä urheilu tuottaa ehkä nopeammin tuloksia, uskon sellaisen pyöräilyn kaltaisen höntsäilyn pitävän paremmin kiinnostukseni yllä. Voihan joskus hampaat irvessä pyöräilyäkin kokeilla, jos siitä jotain kiksejä sais ;) Olen kertonut miehelleni tavoitteistani tässä niin sanotussa elämäntaparemontissa. Hän jaksaa aina kannustaa minua eteenpäin, kun itsestä tuntuu että tämä oli nyt tässä, ei enää yhtään pirtelöjauhepussia tähän talouteen. Hän ei myöskään tuomitse minua, jos sorrun herkuttelemaan. Tottakai hän loppuun asti muistuttaa miksi olen ruvennut tähän nutraukseen ja kehottaa miettimään kahdesti, mutta päätökseni tehtyäni, ei hän minua ala syyllistämään.

Eilen tehtiin ystävän kanssa tacosalaattia. Nutrilett pirtelöni olivat eilen loppu, joten ajattelin, että on se salaatti kuitenkin parempi kuin vaikka karkkipussi.. :D Tässä ohje, jolla me taioimme raikasta ruokaa lautaselle.

Tacosalaatti

Tänään illalla kävimme miehen kanssa ostoksilla hakemassa uuden paketin suklaapirtelöä. Huomenna laitetaan taas sellainen tsemppi päälle, että oksat pois :D Jos saisin aikaiseksi lähteä vielä pyöräilemäänkin viikonlopun aikana..

Olen vähän tälläinen höntsäilijä. Vaikka saattekin lukea silloin tällöin kuinka olen maistellut grilliruokaa tai vaikka suklaata, olen silti yhä matkalla merenneidoksi. En jaksa piiskata itseäni satunnaisista mielihaluista. Tiedän, että tässä joko ollaan tai ei olla, mutta kuten aiemmin mainitsinkin, ei hampaat irvessä vääntäminen sovi luonteelleni. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka sormia napsauttamalla kadottavat kaikki mielihalut ja pysyvät tiukassa itsekurissa. Olen itsekin matkalla siihen, mutta ymmärrän myös olla onnellinen ja ylpeä itsestäni kun syön herkkuja kerran viikossa, entisen joka päiväisen herkuttelun sijaan.

Miten te tsemppaatte itseänne kohti tavoitepainoa? Palkitsetteko itsenne vaatteilla vai muistuttatteko itseänne miksi aloitit? Hoidatteko sen itse, vai tsemppaako teitä joku läheinen?

Noniin, tunnen itseni ja arvasinkin että näin kävisi. En ole vieläkään päässyt täysnutraukseen! Milloin mitäkin tekosyitä, tällä hetkellä lähinnä se, että alkavat pirtelöjauhepussit jo loppumaan, eikä voi aloittaa jos ei voi jatkaa.. Niimpä.

Paino on kuitenkin yhä laskussa. Tänään vaaka näytti jo 65 kg, mikä on tietenkin ilouutinen. Milloinkohan viimeksi olen painanut näin "vähän"?

Äitienpäivä koitui kohtalokseni ja sorruin maistamaan tarjoiluita. Eipä siinä, kyllä 65kg on ihan hyvä saavutus. En voi kuitenkaan olla ajattelematta, olisinko jo 65 kg paremmalla puolella, ellen olisi antanut mielihaluille valtaa?

Tällä hetkellä olen syönyt niin, että aamulla juon yhden Nutrilett pirtelön, jonka voimin pärjään lounaaseen. Lounaalla, etenkin arkisin töissä, vedän usein Nutrilett patukan, jossa on kaksinverroin kaloreita pirtelöön nähden. Iltapäivällä saatan vielä juoda pirtelön. Päivälliseksi olen usein syönyt salaattia tai vastaavaa. Tuntuu vain liian oudolta, jos ei saa mitään konkreettista syötävää päivän aikana. Illalla juon vielä yhden pirtelön tai syön puolikkaan patukan.

Kuten huomaa, olen löysännyt tahtiani ja kuria itseäni kohtaan. Kyllä paino näinkin putoaa, vielä kun soppaan lisätään liikuntaa jaksamisen mukaan, mutta nopeampaa se olisi jos pysyisin kokonutrauksessa. Yritän parhaani. Olen lukenut paljon villejä huhuja ketoosista, jonka saavuttaa täysnutrauksessa. Haluaisin saavuttaa sen tilan ja aionkin vielä. Jos jotain positiivista, on ruokahaluni ainakin vähentynyt. Ehkä kehoni on vihdoin ymmärtänyt, että nyt on pakko totella ja pitää nälkä kurissa.

Joudun ostamaan lisää pirtelöjauhetta huomenna tai keskiviikkona. Tavoitteena olisi edes kokeilla muutama päivä täysnutrausta.. Wish me luck!

Olen erinomainen esimerkki surkeasta itsekurista. Onko teillä vastaavia kokemuksia, kuinka saitte nälän ja naposteluhimon kuriin? :)

Tällainen 5 minuutin välein postailu ei ole tapani kirjoittaa, mutta ajattelin potkaista blogin kunnolla käyntiin ja kirjoittaa ihan normaalin postauksen tuon ensimmäisen lisäksi.

Itseasiassa aloitin nutrauksen viime viikon sunnuntaina, eli nyt eletään kuudetta päivää. En ole kuitenkaan pysynyt täysnutrauksessa, olen lähinnä tutustuttanut itseäni ja kehoani vain 800 kaloriin päivässä. Alussa painoin 66,9 kg, olen nyt laihtunut 700 grammaa eli painan 66,2. Tästä huomaan, että tässä ollaan joko mukana, tai ei olla. Koko sydämestä, tai ei ollenkaan. Aion aloittaa täysnutrauksen huomenna. Täysnutrauksessa on ideana syödä 5 (miesten 6 kpl) Quick weight loss pirtelöä tai keittoa päivässä. Nyt olen lipsunut sen verran, että eilen syötiin grilliruokaa (tiedän, tiedän.. mutta kun hankittiin uusi grilli!) ja päivittäin olen syönyt salaattia. Olen myös korvannut aterioita niillä Nutrilettin hunger control patukoilla. On myös tärkeää juoda paljon vettä ja siinä jos jossain on allekirjoittaneelle paljon opettelemista..

Kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin, olen tavoittelemassa melkein 10 kiloa kevyempää elämää ja koon 38 vaatteita. On motivoivaa lukea myös muiden kokemuksia sekä tavoitteita ja saada siten vertaistukea projektiin. Siksi kysyisinkin:

Millaisia tavoitteita teillä on?

 

 

Olen parikymppinen opiskelija Etelä-Suomesta ja viimeisen parin vuoden sisällä on painoa kertynyt vajaa kymmenen kiloa ylimääräistä. Voisin syyttää avomiestä, joka ostaa kotiin kaikki herkut, joita uskallan toivoa ;) Todellinen syy taitaa kuitenkin löytyä omasta laiskuudessa, on niin paljon helpompaa laittaa eineksiä mikroon, kuin alkaa kokkaamaan itselleen terveellistä ruokaa.. On niin helppoa unohtaa terveellinen ruokavalio, kun suklaalevykin täyttäisi. Ja sehän on niin paljon paremman makuista kuin kurkut ja avokadot! Eikun...

En ole ylipainoinen, vaan painoindeksin mukaan painoni on normaali. Jokainen kuitenkin tietää, ettei parin (tai kymmenen..) kilon pudottamisesta ole koskaan haittaa omalle peilikuvalle. Etenkin kun tiedän, että olen ollut kymmenen kiloa keveämpi. Myös ne kaapin taakse pölyttyvät, nykyään liian pienet, ennen sopivat lempivaatteet motivoivat eteenpäin.

Alkuvuodesta kokeilin karppausta. Putosi siinä muutamat kilot, mutten pystynyt jättämään sokeria, vaan vedin sitä kiellettyjen makaronien ja leivänkin edestä. Sanomattakin selvää, ettei tuloksia jäänyt. Nyt olen löytänyt Nutrilett-tuotteet, eli nutrauksen. Tavoitteenani olisi löytää rantakunto terveellisemmän elämän ja nutrauksen kautta. Unelmani olisi vielä joskus mahtua koon 38 farkkuihin!

Pidemmittä puheitta, tervetuloa jakamaan kanssani ajatuksia ja omia kokemuksia laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta. Jokainen meistä voi muuttua rantapallosta vaikka merenneidoksi!